Daybellin kiinnostus Portugalia kohtaan alkoi, kun hän tapasi pari portugalilaista nuorta, jotka olivat kiinnostuneita antiikkiesineistä. Hän opetti heille englantilaista historiaa, maantiedettä ja kulttuuria auttaakseen heitä kotitehtävissä ja integroitumisessa brittiläiseen yhteiskuntaan. Lopulta he kutsuivat hänet mukaansa Portugaliin kesälomalle, ja Herbert jäi koukkuun. "Siitä tuli vähän kuin vitsi", Daybell kertoi The Portugal Newsille, "koska pidin siitä niin paljon, että etsin taloa."

Hän etsi Algarvesta, mutta ei löytänyt yhtään taloa, josta olisi pitänyt.

Lopulta, monien Algarvessa vietettyjen kesien jälkeen Daybell löysi itsensä lentokoneella Lissabonista. Odotushuoneessa hän tapasi miehen nimeltä Martins. "Juttelimme hänen kanssaan, ja hän vain kertoi meille tästä minulle uskomattomasta talosta, jonka hän oli juuri ostanut, ja minä ajattelin: 'Voi h*tta, juuri sellainen talo, joka minun olisi pitänyt ostaa'", Herbert selitti.

Seuraaviin kolmeen vuoteen ei tapahtunut paljon mitään, kunnes eräs Martinsin tuntenut mies otti talon uudelleen puheeksi. Kävi ilmi, että talon omistaja oli sairastunut ja laittanut talon myyntiin. "Niinpä hankimme liput niin nopeasti kuin pystyimme, ja menimme katsomaan tätä taloa, joka oli siinä vaiheessa vähän raunioina, mutta se oli silti maaginen talo ja osa Serra d'El-Rein vanhaa palatsia", hän kertoi. Herbert rakastui paikkaan ja lähti ostamaan sitä.

Kirjassa kerrotaan pääasiassa taloon muuttoprosessista sekä monista tarinoista, joita hän on kuullut ja nähnyt maassa ollessaan. Ensimmäinen luku, hän myöntää, on kirjan ainoa vakava luku, jossa hän antaa oivaltavan katsauksen siirtomaasodan realiteetteihin tarinan kautta naisesta, jonka hän tapasi ensimmäisellä Portugalin-vierailullaan. Toisaalta Daybell kertoi kirjan myöhemmässä luvussa esitellyn tarinan, jossa hänen tapaamansa pariskunta lähti matkalle Portugaliin, mutta tyttöystävällä oli vatsakipuja. Hänen poikaystävänsä oli mennyt palomiesten luo katsomaan, voisivatko he auttaa, mutta he luulivat vatsakipuja synnytyksen oireeksi. Pariskunta ei osannut portugalia kovin hyvin, eivätkä palomiehetkään osanneet englantia kovin hyvin, joten syntyi sekaannus. Asiat selvisivät lopulta, ja tyttöystävä pääsi poliisisairaalaan hoitoon, mutta jälkeenpäin he "nauroivat" asialle.

"Rakastan portugalilaisten avoimuutta, he hyväksyvät minut tässä pienessä kylässä, kun olen siellä, he kutsuvat minut tapahtumiin", hän sanoi puhuessaan täällä olon hyvistä ja huonoista puolista, mutta kritisoi myös maan byrokratiaa: "Jos ajattelee taaksepäin, Portugali eli fasismin aikaa, jolloin ihmisiä pidettiin kurissa ja koulutusta rajoitettiin. Ihmiset hyväksyvät loputtomasti asioita, jotka ovat täysin tarpeettomia. Esimerkiksi kylässä on paloasema, ja sinusta voi tulla palomiesten ystäväjäsen, josta maksat ehkä 10 euroa vuodessa, mutta lomakkeet, jotka sinun on täytettävä vanhemmistasi ja heidän ammatistaan ja syntymäpaikastaan, mutta se kaikki on hölynpölyä, he eivät tarvitse mitään sellaista. He tarvitsevat vain tukeasi yhteisössä ja lahjoitusta, mutta Portugalissa käydään monin paikoin yhä läpi sitä, mikä oli historiallisesti tärkeää, mutta ei ole enää, ja se on surullista nähdä, koska se on nykyaikainen, dynaaminen maa." Hän valitteli myös heikkoa rautatieverkkoa, ennen kuin siirtyi takaisin myönteisiin puoliin. "Jokainen, joka vierailee Portugalissa ja pääsee pois todellisista turistikohteista, löytää aivan ihania ihmisiä, maagisen ympäristön, maisemat maaseudulle, meren... Ruoka on erinomaista!" Hänen suosikkioluensa on Sagres.

Talo on sattumalta osa D. Pedron ja Inês de Castron vanhaa palatsia, jonka tarina ei Herbertin mukaan ole suosittu Portugalin ulkopuolella.


Hän asuu edelleen Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja käyttää tätä taloa loma-asuntonaan. "Ennen Covidia kävin siellä noin 3-4 kertaa vuodessa ja käytin sitä tukikohtana matkustaessani", hän kertoi. Daybell viipyy talossa yleensä 10 päivästä kahteen viikkoon. Selittäessään kohtuullisen pitkiä vierailujaan hän sanoi, että "Portugalissa on niin paljon piilotettuja aarteita, jotka voi löytää melkein vahingossa. Siinä pienessä kylässä, jossa asun, on aivan uskomaton kirkko; upeat kaakelit, kullalla lehteen koristeltu alttari, se on turistinähtävyys, jota vain harvat ihmiset näkevät."

Herbert Daybell työstää parhaillaan toista kirjaa, tällä kertaa elämästä Englannin maaseudulla. "Sosiaalihistorian kannalta on tärkeää, että omituiset asiat kirjataan ylös. Tarkoitan, että Portugal-kirjassa olen tavannut ihania ihmisiä ja nähnyt hyvin outoja ja omituisia asioita, ja olen yrittänyt kirjata siihen, kun jotain odottamatonta tapahtuu. Jos haluaa vain lomailla Albufeiran kaltaisessa merenrantakohteessa, siellä voi viettää upeaa aikaa, mutta jos vain vaeltaa hieman sisämaahan, jossa on vähän syrjemmällä, se on uskomatonta! Portugali on todella rikas maa seikkailujen ja retkien suhteen."

Löydät "My Portuguese House: A Palacial" Amazonista, saatavana paperikantisena ja Kindle-versiona.

Author

Star in the 2015 music video for the hit single “Headlights” by German musician, DJ and record producer Robin Schulz featuring American singer-songwriter Ilsey. Also a journalist.

Jay Bodsworth