Sen lisäksi, että Mimicat osallistui semifinaaliin 1, jossa kaikki yleisön suosikit esiintyivät, hän onnistui myös osallistumaan Eurovision laulukilpailun loppukilpailuun, mikä teki Portugalista ylpeän ja takasi eeppisiä reaktioita yleisöltä.

Portugali on osallistunut Eurovision laulukilpailuihin vuodesta 1964, ja vaikka se on tunnettu siitä, että se saa hyviä reaktioita ja palautetta, Portugalin tie Euroviisuissa ei ole aina ollut helppo.

Euroviisuihin osallistuakseen lauluntuottajien on toimitettava kappaleensa RTP:lle, joka on maan Euroviisuista vastaava kansallinen lähetys. Kappaleiden lähettämisen jälkeen RTP tekee sisäisen valinnan, jossa valitaan kappale, joka osallistuu Festival da Cançãoon, jossa yleisö ja tuomaristo valitsevat kansallisen kappaleen edustamaan Portugalia Eurovision laulukilpailussa.

Ensimmäinen esitys

Kuten edellä mainittiin, Portugalin ensimmäisen Eurovision laulukilpailuun osallistui António Calvário, joka lauloi kappaleen "Oração". Vuonna 1964 António Calvário lauloi balladissa rukouksen orkesterin säestämänä, kuten Eurovision laulukilpailuissa oli tapana. Portugalin ensimmäinen osallistuminen ei kuitenkaan ollut niin merkittävä kuin odotettiin, sillä António Calvário ei saanut yhtään pistettä.


60-luvulla Portugali sijoittui finaalissa yleensä yhteen pisteeseen, sillä tuolloin ei ollut semifinaalia. Vaikka mukana olivat arvostetut laulajat Simone de Oliveira ja Madalena Iglésias, Portugalilla ei ollut mahdollisuutta saavuttaa suuria tuloksia.

Diktatuurin päättyminen


Portugali osallistui ensimmäistä kertaa Euroviisuihin Estado Novon aikana, joka oli maata vuoteen 1974 asti hallinnut diktatuuri. Aina on spekuloitu, että Eurovision laulukilpailu voi olla musiikkikilpailun lisäksi myös poliittinen show, mikä mahdollisesti selittää Portugalin alhaiset tulokset 60-luvulla. Vuoteen 1970 mennessä diktatuuri oli päättymässä, kun António de Oliveira Salazar ei enää johtanut maata. Niinpä Tonicha osallistui vuonna 1971 Eurovision laulukilpailuihin ja sijoittui yhdeksänneksi, mikä oli Portugalin korkein koskaan saavuttama sijoitus.


70-luku näytti olevan Portugalin kulta-aikaa Eurovision laulukilpailuissa. Sen jälkeen, kun maa ei osallistunut vuonna 1970, seuraavat kilpailut olivat 10 parhaan joukossa vuoteen 1974 asti, mikä antoi maalle toivoa.

Sähköinen 80-luku


Diktatuuri oli ohi, ja laulujen kirjoittaminen helpottui, kun yksiköt eivät enää yrittäneet sensuroida sanoituksia, kun taas puvut alkoivat muuttaa esityksiä. 80-luvulla on nostettava esiin tyttöryhmä Doce. Ryhmä osallistui neljään eri kansalliseen valintakilpailuun. Vuonna 1980 he saavuttivat Festival da Cançãon toisen sijan, mikä avasi ovet José Cidille, joka saavutti seitsemännen sijan, joka oli Portugalin korkein sijoitus Eurovision laulukilpailussa tuolloin. Doce ei luovuttanut, ja vuonna 1981 se osallistui Festival da Cançãoon kappaleella "Ali Babá", mutta sitä ei valittu Eurovision laulukilpailuun, koska ryhmän jäsenten mukaan heillä oli vaatekaappihäiriö, jonka vuoksi he pääsivät lavalle vain uimapukua muistuttavissa vaatteissa.

Doce oli tuohon aikaan kuuluisa ja onnistui osallistumaan Festival da Cançãoon vuonna 1982, voittaen tällä kertaa kappaleella "Bem Bom", edustaen Portugalia Harrogatessa ja sijoittuen 13. sijalle.



90-luvun ylä- ja alamäet


90-luku alkoi suurella menestyksellä, kun Anabelan ja Sara Tavaresin kaltaiset laulajat pääsivät Eurovision laulukilpailussa kymmenen parhaan joukkoon. Lúcia Moniz vuonna 1996 rikkoi José Cidin ennätyksen ja saavutti 6. sijan, mikä oli Portugalin korkein tulos kilpailussa Salvador Sobralin voittoon asti vuonna 2017.


Lúcia Monizin menestyksen jälkeen yleisö ja tuomaristo eivät enää arvostaneet portugalilaisia lauluja, minkä vuoksi RTP päätti lopulta olla osallistumatta vuoden 2000 Eurovision laulukilpailuihin.

Vapiseva 2000-luku


Vuonna 2004 Eurovision laulukilpailuissa päätettiin ottaa käyttöön semifinaalijärjestely, mikä vaikeutti huomattavasti Portugalin karsintoja. Siihen asti Portugali osallistui kilpailuun vain portugalilaisilla sanoituksilla varustetuilla kappaleilla. Puolivälieräjärjestelmä sai maan kuitenkin aloittamaan englanninkielisten tai muiden kielten sanoitusten lisäämisen, jotta kappaleet olisivat ymmärrettävämpiä eurooppalaiselle yleisölle. Vuosi 2008 näytti kuitenkin olevan "Portugalin vuosi". Vânia Fernandes saavutti laulullaan "Senhora do Mar" toisen sijan semifinaalissa ja oli yleisön suosikki, joka valitettavasti päätyi finaalissa sijalle 13. Yleisö ei kannattanut tätä päätöstä, sillä he uskoivat Portugalin voivan voittaa.


Portugali oli finaalissa vielä kahtena vuonna, vuosina 2009 ja 2010. Sen jälkeen maa ei päässyt jälleen finaaliin huolimatta muutamista loistavista esityksistä, kuten Leonor Andrade vuonna 2015, ja päätti olla osallistumatta vuoden 2016 Eurovision laulukilpailuihin.

Suurin ilo

Poissaolovuoden jälkeen Portugali palasi kilpailuun vuonna 2017 Kiovaan, ja Salvador Sobral lauloi kappaleen "Amar Pelo Dois", jonka oli kirjoittanut hänen sisarensa Luísa Sobral. Yleisö oli hyperkeskittynyt Salvador Sobraliin ja hänen erikoiseen lavaesiintymiseensä sekä kappaleen tunnelmaan. Kappale voitti ensimmäisen sijan semifinaalissa, ja se oli tietysti Eurovision laulukilpailun 2017 voittaja. Portugali voitti kilpailun pistemäärällä 758, joka on korkein pistemäärä, jonka kukaan kilpailija on koskaan saanut kilpailussa.


Vuonna 2018 Portugali isännöi Eurovision laulukilpailua, mutta loistavasta esityksestä huolimatta Portugalin kappale päätyi viimeiselle sijalle. Nyt vuodesta 2021 lähtien Portugali on ollut mukana kaikissa finaaleissa: The Black Mamba (2021), Maro (2022) ja vuonna 2023 Mimicat.

Author

Deeply in love with music and with a guilty pleasure in criminal cases, Bruno G. Santos decided to study Journalism and Communication, hoping to combine both passions into writing. The journalist is also a passionate traveller who likes to write about other cultures and discover the various hidden gems from Portugal and the world. Press card: 8463. 

Bruno G. Santos