UPTEC toteaa lausunnossaan, että portugalilaisen yrityksen kehittämällä ratkaisulla pyritään vastaamaan matalalle, alle 2000 kilometrin korkeudelle kiertoradalle viime vuosina laukaistujen satelliittien kasvavaan määrään.

Tällä kiertoradalla on 8000 aktiivista ja ei-aktiivista satelliittia, joista 25 prosenttia on laukaistu vasta vuonna 2022.

Teknologialla "pyritään ratkaisemaan yksi avaruusalan suurimmista ongelmista vastauksena NASA:n tavoitteeseen päästä poistamisrajaan, joka on enintään 5 vuotta satelliitin tehtävän päättymisen jälkeen, ja jonka myös Euroopan avaruusjärjestö (ESA) ottaa pian käyttöön."

Tässä mielessä Eptune Engineeringin kehittämässä ratkaisussa käytetään "eräänlaista kulumista aiheuttavaa laskuvarjoa" satelliittien noutamiseen viisi vuotta niiden tehtävän päättymisen jälkeen.

Erityinen puhallettava laskuvarjo erottuu "siitä, että se muuttuu kiinteäksi täytön jälkeen" ja "vähentää polttoaineen kulutusta kiertoradalle palaamisen manööverissä".

"Puhallettava varjo käyttää ohutta ilmakehää kulumislähteenä, mikä mahdollistaa elinkaarensa lopussa olevien satelliittien kiertoradalta poistumisen 5-10-kertaisen lyhentämisen", UPTEC korostaa.

Norte 2020 -ohjelmasta 212 tuhannen euron yhteisrahoituksella rahoitetussa hankkeessa keskitytään tämän ratkaisun perusteknologioiden kehittämiseen, eli puhallettavan rakenteen, lämpösuojan, valmistusprosessin sekä materiaalien ja komponenttien testaamiseen.

Startup-yrityksen perustaja João Pedro Loureiro toteaa lausunnossaan, että tavoitteena on toteuttaa tämä ratkaisu kaikissa kiertoradalle laukaistavissa satelliiteissa.

"Ensimmäisessä vaiheessa aiomme liittää tämän teknologian uusiin satelliitteihin, jotka lähetetään kiertoradalle, kun taas keskipitkällä aikavälillä ratkaisumme voitaisiin kuljettaa avaruuteen ja liittää sieltä käytöstä poistettuihin satelliitteihin, jotka haluamme tuoda takaisin Maahan", hän selitti.

"Prototyypin muuttamiseksi todellisuudeksi tehtiin useita täydentäviä analyysejä Lissabonissa sijaitsevan Instituto Superior Técnico -yliopiston kanssa, ja erilaisia prototyyppejä ja komponentteja testattiin CEiiA:ssa (Centre of Engineering and Product Development).