Luokitus on tulosta vuonna 2015 alkaneesta prosessista, jota kehitettiin yhteistyössä Portugalin täysveristen kasvattajien yhdistyksen, Portugalin ratsastuskoulua hallinnoivan Parques de Sintran ja Golegãn kunnan kanssa. Portugalin ratsastustaide sisällytettiin vuonna 2021 aineettoman kulttuuriperinnön kansalliseen luetteloon.

Hakemusasiakirjojen mukaan edistävät tahot ehdottavat toimenpiteiksi tämän käytännön suojelemiseksi muun muassa D. Diogo de Bragançan ratsastuskirjastoon liittyvän tutkimuskeskuksen perustamista Queluzin kansallispalatsiin, Portugalin ratsastustaiteen koulun takaamista opetuksen referenssilaitokseksi ja ratsastuksen sisällyttämistä osaksi koulujen opetussuunnitelmaa muun muassa Golegãssa jo toteutetun pilottihankkeen pohjalta.

Portugalilainen ratsastustaide perustuu hevosen kunnioittamiseen, jotta hevosen ja ratsastajien välille voidaan luoda "täydellinen harmonia", ja siinä yhdistyvät toiminnallinen ja taiteellinen ulottuvuus, ja se "saa aikaan kaksi erottamatonta ilmaisua, yhden suositun ja toisen oppineen", kuten Unescon ehdokkuutta koskevassa asiakirjassa todetaan.

"Kaikissa ulottuvuuksissaan portugalilainen ratsastustaide eroaa toisistaan ratsastajan asennon, erityisten vaatteiden ja valjaiden perusteella. Ratsastaja kehittää ratsastustaitojaan pyrkimällä hevosen lempeään ja suostuvaiseen yhteistyöhön ilman pakottamista ja intuitiivisesti ymmärtäen, mitä hevoselta pyydetään", lisätään samassa tekstissä.