Tutkimusta johti Manuel Lopes Lima Porton yliopiston biologisen monimuotoisuuden ja geenivarojen tutkimuskeskuksesta(BIOPOLIS-CIBIO) ja Mértolan biologiselta asemalta, ja se tehtiin yhteistyössä viiden muun tutkimuskeskuksen (CBMA, CIMO, CIIMAR, CITAB ja MARE) jäsenten kanssa, jotka edustavat kuutta portugalilaista akateemista laitosta - Bragançan ammattikorkeakoulua sekä Porton, Minhon, Trás-os-Montesin ja Ylä-Douron yliopistoja, Lissabonin ja Évoran yliopistoja.

Makeanveden simpukoita, simpukkaryhmää, johon kuuluu yli 900 lajia, esiintyy jokien ja järvien vesistöissä kaikilla mantereilla, missä niitä esiintyy runsaasti ja missä niillä on tärkeä rooli ekosysteemissä, sillä ne parantavat veden ja pohjamateriaalin laatua ja tarjoavat perustavanlaatuisen elinympäristön muille lajeille.

Tähän asti näiden eläinten populaatiosuuntauksista Portugalissa ei ollut tietoja, mutta perusteellisessa tutkimuksessa, joka tehtiin makeanveden simpukkapopulaatioista 132 paikassa, jotka jakautuivat 15 eri valuma-alueelle, havaittiin, että tiedot ovat "dramaattisia ja erittäin huolestuttavia".

Tutkimus osoittaa, että "makeanveden simpukoiden kokonaismäärä on vähentynyt 60 prosenttia useissa paikoissa ja vaikuttava 67 prosenttia Portugalissa viimeisten kahden vuosikymmenen aikana".

Nämä tulokset ovat samansuuntaisia kuin havainnot, jotka on tehty tiede- ja teknologiasäätiön rahoittamassa EdgeOmics-hankkeessa, jonka tavoitteena on arvioida ja ennakoida ilmastonmuutoksen vaikutusta näihin simpukoihin.

Manuel Lopes Lima kertoi Lusan kanssa, että "kaikki makeanveden simpukkalajit ovat nopeassa taantumassa ja uhkaavat kuolla sukupuuttoon Portugalissa, ja tiedot sisältyvät jo Portugalin viimeisimmän selkärangattomien punaisen kirjan tekemiseen, jossa kaikki uhanalaisiksi tai suojelluiksi luokitellut lajit on luetteloitu."

Makeanveden simpukat ovat yleensä pitkäikäisiä ja "erittäin herkkiä" elinympäristön levottomuuksille, joten ne ovat hyviä makeanveden ekosysteemien ekologisen eheyden indikaattoreita.

Tutkimus osoittaa, että pitkittyneiden kuivuuskausien lisääntyminen, jokien elinympäristön muuttaminen patojen avulla ja eksoottisten lajien, kuten aasialaisen simpukan, tuominen alueelle ovat pääsuuntia simpukoiden vähenemisen taustalla.

Tutkijoiden mukaan EU:ssa suojeltuja makeanveden simpukkalajeja seurataan "riittämättömästi".

"Jopa yleisiksi luokiteltuihin lajeihin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota, sillä niitä saatetaan arvioida väärin, kuten tässä tutkimuksessa kävi ilmi. Aihe on erityisen hälyttävä Välimeren alueella, jossa lajien endeemisyys on suurta ja makean veden elinympäristöt kärsivät vakavasti vesipulasta", he korostavat.

Jotta "hälyttävä populaation vähenemissuuntaus" voitaisiin kääntää, tutkimuksessa korostetaan "kiireellistä tarvetta tehokkaaseen vedenkäyttöön, kastelun rajoittamiseen elintärkeillä biologisen monimuotoisuuden alueilla, hydrologisten muutosten lieventämiseen ja aiempien fyysisten muutosten, kuten patojen, vuoksi menetettyjen vesiluontotyyppien yhteyksien palauttamiseen".

Toisaalta tutkimuksen tekijät korostavat, että "on estettävä kaikkein uhanalaisimpien lajien, kuten Margaritifera margaritifera (makeanveden helmisimpukka), Potomida littoralis (Náiade-negra) ja Unio tumidiformis (Náiade-do-Guadiana), sukupuuttoon kuoleminen", joiden populaatiot ovat laskeneet lähes jäännöstasolle, on välttämätöntä ryhtyä kiireellisiin suojelutoimiin, kuten lisääntymisohjelmien perustamiseen vankeudessa, jäljellä olevien populaatioiden tiukkaan suojeluun ja elinympäristöjen laajamittaiseen ennallistamiseen."

Tämä tutkimus julkaistiin äskettäin Biological Conservation -lehdessä.