Francisco Manuel dos Santos -säätiön julkaiseman tutkimuksen, jonka otsikkona on "Kuinka moni on loppujen lopuksi pidättäytynyt alkoholista Portugalissa?", ovat laatineet tutkijat João Cancela, José Santana Pereira ja João Bernardo Narciso.

Tutkimuksen mukaan Portugalin vaaliluettelossa oli vuonna 2021 "noin miljoona äänestäjää enemmän kuin arvioissa Portugalin kansalaisuuden omaavasta, vähintään 18-vuotiaasta kantaväestöstä".

"Jos ottaisimme vaaliosallistumisen nimittäjäksi ei rekisteröityjen äänestäjien määrää vaan arvion Portugalissa asuvista aikuisista portugalilaisista, osallistuminen vuoden 2022 parlamenttivaaleissa olisi noin 65 prosenttia, mikä on 7 prosenttiyksikköä yli virallisesti rekisteröidyn 58 prosentin", hän sanoo.

Prosentteina ilmaistuna tutkimus osoittaa, että poikkeama kansallisten vaaliluetteloiden ja asukkaiden määrän välillä on noin 11,4 prosenttia, mikä merkitsee lähes viiden prosentin kasvua vuosisadan alkuun verrattuna ja asettaa Portugalin "reilusti Euroopan keskiarvon yläpuolelle".

"Portugali on Euroopan unionin 27 maan joukossa viides maa, jossa rekisteröityjen äänestäjien ja asukkaiden määrän välinen epäsymmetria on suurin, Romanian, Latvian, Kreikan ja Bulgarian jälkeen", tutkimuksessa todetaan.

Tutkijoiden mukaan tärkein syy tähän "ylirekisteröitymiseen" on se, että "säännöllisesti ulkomailla asuvat äänestäjät ovat edelleen rekisteröityneet äänestämään Portugalissa ja jotka näin ollen voisivat olla rekisteröityjä maastamuuttoalueilla".

Kirjoittajat arvioivat, että "jokaista kolmea vuosien 2019 ja 2021 välisenä aikana muuttanutta portugalilaista aikuista kohden vähintään yksi heistä ei ole rekisteröitynyt ulkomaille".

"Näiden siirtolaiskansalaisten säilyttäminen kansallisissa vaaliluetteloissa, jotka vain harvoissa tapauksissa voivat matkustaa Portugaliin äänestämään, johtaa lopulta äänestämättä jättämisprosentin kasvuun", hän korostaa.

Toinen tutkimuksessa todettu tekijä, joka selittää tämän poikkeaman, liittyy siihen, että "väestönlaskennoissa asuvaa väestöä koskevat arviot ovat aliedustettuja", vaikka todetaankin, että vaikka väestönlaskennat kattaisivat 100 prosenttia väestöstä, "äänestäjien ylirekisteröinti olisi silti 790 tuhatta äänestäjää (8,5 prosenttia)".

Tämän ilmiön torjumiseksi kirjoittajat ehdottavat, että "luodaan olosuhteet, jotka kannustavat ulkomailla asuvien kansalaisten rekisteröintiä ulkomailla sijaitseviin vaalipiireihin" ja että "näiden kansalaisten äänioikeuden käyttöä joustavoitetaan".

Viimeksi mainitun osalta kirjoittajat puolustavat erityisesti "varhaisen liikkuvuusäänestyksen laajentamista ulkomailla sijaitsevien suurlähetystöjen ja konsulaattien verkostoon, jolloin jokainen kansalainen voisi halutessaan äänestää vaalipiirissään maan alueella, vaikka hän oleskelisi maan ulkopuolella".

Kirjoittajat katsovat kuitenkin, että "liiallisesta rekisteröinnistä kärsivä äänestäjärekisteri on selvästi parempi kuin liian tiukkoja sääntöjä sisältävä äänestäjäkirja".

Tässä mielessä he suhtautuvat "epäilevästi mahdollisiin uudistuksiin vaaliluettelon hallinnointi- ja päivitysprosessissa, jotka harventamalla sitä ja lähentämällä sen lukumäärää arvioituun kantaväestöön voisivat rajoittaa kansalaisten mahdollisuuksia käyttää äänioikeuttaan."